|
|
H o i t o p ä i v ä k i r j a
Psst! Suosittelen tallentamaan etenkin pitkät tarinat johonkin tekstinkäsittely -ohjelmaan, sillä viekku saattaa hävittää ne, näin tarinat saadaan myös kokonaisina hoitokirjaan. Voitte myös linkitellä videoita ja biisejä tarinaan liittyen.
Mukavia hoitohetkiä! :)
| Nimi: Rousku |
15.06.2013 14:35 |
Pyöräilin kohti Kaohoitola Tuikkua. Kun tulin hoitolan eteen jätin pyöräni nojaamaan talon seinää.
Minua jännitti kun avasin oven ja tulin eteiseen. Riisuin kenkäni ja menin olohuoneeseen.
- Etsitkö jotain? pieni kao kysyi minulta.
- Joo, etsin Kaoa jonka nimi on Bijou, vastasin.
- Bijou on huoneessaan, kao kertoi.
- Näytätkö missä huoneessa? kysyin.
- Joo, tule niin näytän, kao sanoi ja lähti viemään minua huoneita kohti.
Kun kao näytti missä Bijoun huone oli kiitin ja astuin huoneeseen.
Näin pienen mytyn peiton alta.
- Kuka tuli? Bijou kysyi ja ryömi esiin peiton alta.
- Olen Rousku uusi hoitajasi, vastasin ja tulin istumaan Bijoun viereen.
- Oletko sinä minun hoitajani? Bijou kysyi ihmeissään.
- Olen, vastasin.
Ensin Bijou katsoi minua mitään sanomatta ja sitten alkoi hymyillä ujosti.
- Teemmekö me kaikkea hauskaa yhdessä? Bijou kysyi.
- Varmasti teemme, sanoin.
Kuulin kuinka Bijoun vatsa murisi.
- Sinulla taitaa olla nälkä, sanoin
- Joo niin on. Voimmeko mennä syömään?
- Tietty mullakin on nälkä.
Tein meille molemmille voileivät ja menimme syömään.
Kun olimme syöneet menimme ulos.
- Voidaanko tehdä hiekkalinna? Bijou kysyi.
- Joo, tehdään oikein iso linna, vastasin ja aloin rakentaa linnaa Bijoun kanssa.
Kun linna oli valmis menin hakemaan kännykkäni sisältä.
- Noniin Bijou voisitko mennä tuon hiekkalinnan viereen niin otan teistä kuvan, sanoin ja otin kännykkäni esiin.
- Joo, haluan kuvaan! Bijou hihkaisi ja juoksi hiekkalinnan viereen.
- Tule katsomaan miten hieno kuva tuli, sanoin ja näytin kuvan Bijoulle.
Kuvan oton jälkeen menimme Bijoun huoneeseen.
- Mitä me nyt tehdään? Bijou kysyi.
- Voisimme piirtää kun tuossa näyttää oleva paperia, sanoin ja osoitin Bijoun pöydällä olevia papereita.
- Joo, minä piirrän sen hiekkalinnan jonka teimme! Bijou huusi ja otti paperin ja kynän.
- Ja minä voisin piirtää vaikka sinut, sanoin nauraen.
Kun olimme piirtäneet näytimme piirroksemme toisillemme. Söimme iltapalan ja menimme makuulleen sänkyyn.
- Tavataanko me vielä? Bijou kysyi
- Tietty tavataan, vastasin.
- Hyvä, Bijou sanoi ja käpertyi sänkyynsä nukkumaan.
|
|
| Nimi: nata |
14.06.2013 15:33 |
Pelasimme pöytämme ääressä Vinnyn kanssa korttia. Olimme pelanneet tänä aamuna kyseistä peliä jo vaikka kuinka monesti, ja olin onnistunut voittamaan vain kerran.
-Vinny, emme ole vieläkään syöneet mitään. Kai menemme tämän pelin jälkeen syömään? Kysyin toiveikkaasti.
-Juu, juu... Peruna! Vinny huusi ja heitti korttinsa pöydälle voittonsa merkiksi.
Olin juuri nousemma´ssa pöydästä, kun radiossa alkoi kuulua jotain kiinnostavaa.
"Huomenta, täältä YLE kao-uutisista..."
-Odotas, kuunnellaan nämä vielä, sanoin kiinnostuneesti. Vinny huokaisi tylsistyneenä.
"Tänään meillä on teille oikein jymy-uutinen! Kaohoitolassa nimeltä Tuikka, on käynyt murtovarkaita yöllä, ja kyseisestä hoitolasta on varastettu iso kultakello. Kaopoliisi voimat tutkivat tapausta."
-Hui, kaohoitola Tuikka on aivan tässä lähellä, Vinny sanoi epäilevästi.
-No, Tuikussa ainakin on niin hyvät turvalaitteet, ettei tänne vilahda huomaamatta yksikään murtovaras, rauhoittelin kaoani. -Mennään vain aamupalalle.
Suljin radion ja harjasin hiukseni pikaisesti.
Ruokasalissa juttu oli levinnyt jo kaikkien korviin.
-Naapuri kaohoitolassa on ollut varkaita!
-Vähän jännää!
Nappasimme aamupalaa ja yritimme vaihtaa puheenaihetta. Kaikki pöydässä keskustelivat kuitenkin varastetusta kellosta.
-Mitä teemme tänään? Vinny kysyi lusikoidessaan muroja suuhunsa pikkukiposta.
Silmäni osuivat pöydällä lojuvaan esitteeseen. Nappasin sen käteeni.
-Aivan Tuikun lähellä sijaitsee uusi ratsutalli, jonne saa tulla ratsastamaan kaojen kanssa. Lähdetäänkö sinne? Ehdotin.
-Joo, mennään! Vinny innostui. -En ole ikinä päässyt ponin selkään.
Kävelimme huoneeseemme ja olin ottanut yhden esitteistä mukaani.
-Luulempa, että voimme hyvin kävellä tuonne, se on noin kilometrin päässä, tuumin karttaa katsellessani.
Esitteessä neuvvottiin laittamaan ratsastukseen sopivat vaatteet, ja kaivoinkin vaatelaatikoistani lökärit. Varusteita sai lainata talliltakin, joten minun varmaan pitää lainata jotkut sopivammat kengät sen lisäksi, että molemmat lainaisimme turvavarusteet. Vinny oli ollut heti aamupalan jälkeen valmis lähtöön, ja pomppikin ulko-oven edessä ylös alas. Nappasin tärkeimmät tavarat mukaan ja lähdimme ovesta ulos. Päivä ei ollut liian hikisen kuuma, mutta kylmäkään ei tullut, joten ulkoiluun oli mahtava sää. Katsahdin esitteen karttaa ja sitten luulin tietäväni, mitä kautta kävelisimme.
-Jee, pääsen ihan oikean ponin selkään, Vinny hehkui intoa.
-No siinä on, mitä kertoa kavereille, naurahdin.
Jonkun matkan päässä rupesin jo miettimään, että eikö mitään kylttiä tai tienviittaa tule. Mutta kyllä sellainen jossain risteyksessä tuli.
"Tuikkulan pientalli, oikealle". Kävelimme hetken pientä sivutietä, joka johti suoraan tallin pihaan. Vinny lähes tärisi innosta, kun näki laitumilla syöviä poneja ja heppoja. Joku henkilökunnan nainen tuli meitä heti vastaan.
-Hei, olen Anna, tämän tallin yksi ratsastuksenohjaajista!
-Hei, me olemme nata ja Virginia, esittäydyimme.
-Tulitteko katsomaan asukkejamme vaiko kokeilemaan ratsastusta? Anna kysyi ystävällisesti.
-Ratsastusta! Vinny sanoi innoissaan.
Annalla ei ollut pariin tuntiin muuta, joten hän lupasi oolla opettajanamme. Menimme toimistoon vuokraamaan ponit ja kypärät. Ihmettelimme, miten Anna tiesi heti, missä laitumella meidän vuokraamat ponit olivat. Vinnyn poni oli melkoisen pieni ja rauhallinen tamma. Minulle oli pituuteeni sopiva kiltti ja tottelevainen ponitamma. Taputtelimme poneja ja Anna talutti ne talliin.
-Saatte harjata ne itse, jos haluatte, Anna ohjeisti meitä ystävällisesti.
Minusta ponien hoitaminen ja varustaminen oli yhtä kivaa, kuin Vinnystäkin. Anna lupasi tulla kanssamme jonkunpituisen ratsastuslenkin.
-Hui, tämä on ihan ihmeellistä, istua jonkun selässä, Vinny nauroi, kun lähdimme kävelemään ponejemme selässä. Anna oli taluttamassa. Ratsastus tuntui mielettömän hauskalta.
-Haluaisitteko kokeilla ravata? Anna kysyi, kun pitkän kävelymatkan jälkeen tuli suora.
-Joo! Vinny innostui heti. Minäkään en voinut kieltäytyä, kun Vinnykin halusi ravata. Ravaaminen kuulosti vaikealta ensimmäisellä kerralla, mutta oikeasti satulassa pysyminen ei ollutkaan yhtään hankalaa. Ja tuntui, ettei mitään voi käydä, kun meillä oli avustaja.
Kun käännyimme takaisin, Anna ei enää taluttanutkaan, vaan saimme mennä itse. Se oli todella kiva tietää, että Anna luotti osaamiseemme. Tallille päästyämme annoimme poneille herkkupalat ja taputtelimme niitä oikein tosi paljon. Otimme niiltä varusteet pois itse. Vinny halasi poniaan innoissaan. Anna vei ponit takaisin pihalle, ja veimme vuokravälineet takaisin ennen lähtöämme.
-Se oli tosi kivaa, mennäänkö joskus uudestaan? Kysyin iloisesti.
-Joo, tietysti mennään! Vinny intoili.
Olimme melkein kaohoitola Tuikun kohdalla ja tien vieressä oli pientä metsikköä. Metsiköstä kuului puhetta ja rapinaa.
-Mitä siellä on? Vinny kuiskasi.
-En tiedä, hiivitäänkö katsomaan?
Vinny nyökkäsi ja hiiveimme metsän reunaan. Epäilykseni heräsivät, kun pensaan takaa kuului vaimeaa puhetta ja sitten pahaenteistä naurua.
-Meillä ei ole mitään vaaraa jäädä kiinni! Kuului miehen ääni.
Hiiveimme lähemmäs ja kumarruimme enemmän, jotta olimme pensaan takana piilossa.
-Vaude, eiköhän juhlita kelloamme, kun pääsemme pois piileskelemästä? Kuului toisen miehen matala ääni. Kauhistuin. Kaohoitola Tuikka, kultainen kello, kaikki täsmäsivät! Muodostin huulillani Vinnylle sanat "Soitan poliisit". Hiivin niin hiljaa, kuin pystyin kauemmlle pensaille ja kaivoin puhelinta. Vinny kompuroi perässäni pelokkaan näköisenä. Kun poliiseilla vastattiin, sopersin asiani hiljaa ja käsi täristen, mutta yritin puhua selkeästi. Yritin selittää tätä paikkaa tarkkaan, ja poliisit käskivät meidän heilua tiellä, siihen tulisi pian poliisiauto ilman sireeniä. Olimme pian tiellä kyykyssä ja pelkäsimme, että rosvot huomaavat meidät. Poliisit tuolivat pian ja meistä pienenpi, Vinny, meni vilkuttamaan poliisille. Poliisit pysähtyivät ja neuvvoimme heille, missä rosvot ovat.
Poliisit saivat varkaat pidätettyä, ja kiittivät meitä hirmuisesti. Saimme kyydin kaohoitolalle ja menimme väsyneinä illalla huoneeseemme, napaten mukaamme syötävää hoitolan aulalta.
-Huoh, Vinny, eikös ollutkin seikkailua tarpeekseen? Kysyin väsyneenä. Kun sain oven kiinni, puhelimeni pärähti soimaan.
-Päivää, olemme Tuikun-sanomista ja haluaisimme tulla haastattelemaan teitä lehteemme huomenna aamulla? Kuului puhelimen toisesta päästä.
Sopersin hämmilläni myöntävän vastauksen ja tajusin jutun vasta, kun suljin puhelun.
-Vin, me pääsemme lehteen! Huudahdin iltapalaa popsivalle Vinnylle.
-Vau, jee! Kyllä täällä tapahtuu yhden päivän aikana!
Olimme väsyneitä päivän tapahtumien takia, ja menimme aika aikaisin nukkumaan. Huomenna ovellemme tulisi itse Tuikkusanomien toimittajat! |
|
| Nimi: Helmi |
12.06.2013 19:22 |
Oli kiva palata pienen loman jälkeen taas Tuikkuun. Naomi oli ollut poissa pari päivää, enkä sittemmin minäkään kehdannut sinne tunkea. Ilmeisesti Mintulla oli jo kova ikävä minua.
-Moi Helmi! Vihdoin sä tulit! se huusi ja juoksi minua kohti. Nappasin kaon syliini ja annoin sille nopean halin.
-Mäkin kaipasin sua, mutta mulla olikin nyt alkuviikosta kaikkea muuta, enkä mä sitten kehdannut tulla kun Naomikin oli lomalla ja...
-Ai et kehdannut tulla?! Miten niin!? Minttu katsoi minua tuimasti.
-Älä angstaa mulle, eiks se nyt oo pääasia, että mä tulin? vastasin.
-No on on, Minttu sanoi hymyillen. -Onneks sä nyt tulit.
Menimme sisälle. Monet kaot leikkivät olohuoneessa, sillä ulkona oli alkanut hieman ripsiä. Minttu meni rakentamaan tornia kavereidensa kanssa, ja minä istuin sohvalle parin uuden hoitajan viereen.
-Moi, tervehdin. -Ketä te hoidatte?
-Heippa! Mä olen hoitanut Vinnyä jo jonkin aikaa, tummahiuksinen tyttö sanoi ja esitteli itsensä Nataksi.
-Mä oon Rousku, aloitin just Bijoun hoitajana, toinen tyttö sanoi.
-Okei kiva, hymyilin.
Pieni kao tuli pyytämään meitäkin mukaan rakentamaan tornia.
-Me aiotaan rakentaa kaohistorian iiisoin torni! se komeili. Suostuimme ja pian kaikki istuivat lattialla tornia kokoamassa.
Aloitimme laittamalla leveitä puupalikoita pohjalle ja kasaamalla sitten erilaisia palikoita päällekkäin torniksi. Torni kasvoi ja kasvoi, eivätkä kaot enää yltäneet laittamaan palikoita tornin päälle. Nata oli joukkomme pisin, ja hänkin joutui kurottamaan saadakseen palikoita tornin päälle!
Käytimme kaikki löytämämme palikat tornin rakentamiseen, ja siitä tulikin tosi iso!
-Ohoh, tehän olette suuren tornin saaneet aikaiseksi! Naomikin kauhisteli. Torni oli häntäkin pidempi.
-Se on varmasti maailman isoin torni, Minttu sanoi ja kaksi muuta kaoa nyökyttelivät myös.
-No varmasti, mutta tulkaahan jo iltapalalle, Hanna on laittanut ruoan pöytään. Tulkaa Helmi, Nata ja Rousku myös, Naomi viittoi meitä seuraamaan.
Nautimme Hannan yleellisistä herkuista, ja lopulta menimme mahat pullollaan Mintun kanssa sen huoneeseen.
-Nam, Hannan ruoka on taivaallista! Minttu huokaisi. Minä nyökyttelin. Olin niin täynnä, että pystyin tuskin puhumaan.
-Voithan sä tulla huomenna? Minttu kysyi.
-Jos mä pääsen, me saatetaan mennä mökille, mut jos me ei mennä niin tottakai mä tuun! sanoin, sillä vanhempani olivat puhuneet jotain mummin luo lähdöstä.
-Hyvä, toivottavasti te ette lähde, Minttu sanoi ja tuli käpertymään kylkeeni. -Sä oot maailman paras hoitaja! |
Vastaus:
Kiva tarina. Mukava kuulla, että oli kiva taas tauon jälkeen päästä kirjoittelemaan! Minäkin aloin jo kaivata Tuikkua :)
Onpas Minttu söpö :') Se taitaa tosissaan pitää sinusta -eikä ihme, olet aivan mahtava hoitaja, onneksi saimme sinut poppooseemme! :) Teiltä taisi rakentua oikea jättitorni, ja kylläpä se, ellei maailman, ainakin Kaohoitola Tuikun historian suurin torni!
Ja Hanna on kyllä tosi taitava, olet tervetullut syömään meille toistekkin! ;)
Mahtavaa aktiivisuutta sinulta Helmi, olen jo usein sanonutkin, että onneksi Mintulla on kaltaisesi hoitaja! Hienosta tarinasta saat 12tk :)
- Naomi |
|
| Nimi: nata |
09.06.2013 19:54 |
Kävelin kuumana kesäpäivänä kohti kaohoitola Tuikkua. En ollut kuullut tästä uudesta kaohoitolasta, kun vasta eilen, mutta tänään päätin käydä katsomassa. Eihän sieltä edes välttämättä löydy kivaa hoitokaoa…
Aurinko paistoi polttavasti ja asteitakin oli runsaasti. Olin pyöräillyt jo pitkän matkan vähän tavaroita mukanani, kun vihdoin löysin hieman piilossa olevan kaohoitolan. Luulempa, että olen löytänyt oikean paikan, tuumin ja asetin pyöräni seinän vieressä olevaan pieneen pyörätelineeseen. Nousin raput ylös ovelle ja katselin seinässä olevaa lappusta. ”Astu sisään vain, koputusta emme välttämättä kuule.” Henkäisin syvään ja raotin ovea. Lopulta avasin sen kokonaan ja päädyin eteiseen. Eteisestä haarautui raput ylös. Ylös oli seinässä osoittava nuoli, johon oli kirjoitettu ”Huoneet”. Katsahdin toista nuolta, joka osoitti vasemmalle. ”Kaot ja henkilökunta”. Yksi ovi johti vessaan.
Astuin varovasti seuraavaan tilaan. Jotkut kaot pitivät aikamoista meteliä leikkiessään, joten en ihmetellyt, miksi he eivät kuule koputusta. Menin tervehtimään tyttöä, joka esitteli itsensä Naomiksi.
-Olen nata, ja halusin tulla katsomaan kaoja, kerroin hieman ujosti.
-Kiva tavata! Meidän kaoista suurimmalle osalle etsitään vielä hoitajaa, Naomi vastasi iloisesti.
Kaikki kaot hulisivat iloisena, jotkut rohkeimmat kysyivät nimeäni. Esittelin itseni sitten toiseenkin kertaan. Eräs vaalea söpönnäköinen kao jutteli heti pirteästi.
-Sinä vaikutat tosi kivalta! Vaalea kao sanoi suloisesti. Tykkäsin hänestä paljon jo ensi silmäyksellä, joten halusin kysyä hänen nimeään.
-Olen Virginia, kao vastasi pirteästi.
-Anteeksi?
-No, sano vain Vinny, Vinny sanoi huvittuneena.
-Selvä Vinny, ja sinulla ei ilmeisesti ole vielä hoitajaa, koska et ole hänen kanssaan? Kysyin toiveikkaana. Vinny voisi olla unelmien hoidokki.
-Eii… Etkö sinä haluaisi..? Vinny kysyi ujosti. Käännyin Naomin puoleen.
-Saisinko alkaa hoitamaan Vinnyä?
-Sehän olisi mukavaa, sain pirteän vastauksen.
Saimme valita Vinnyn kanssa huoneemme. Yksi oli varattu, mutta muuten oli vapaa valinta. Valitsimme sopivankokoisen ja viihtyisän huoneen yläkerrata ja Naomi jätti meidät kahden tutustumaan. Asetin laukkuni oven viereen ja tutustuimme huoneeseemme.
-Harrastatko sinä jotain? Kysyin iloisesti samalla, kun tutkein huoneemme tavaroita.
-En varsinaisesti, mutta tykkään kyllä soittaa kaikenlaista.
Kerroin itse pitäväni kirjoittamisesta ja juttelimme vähän kaikenlaista. Vinnyllä oli oma nokkahuilu, ja hän oli heti mielettömän innostunut näyttämään minulle soittotaitojaan. Vinnyllä tosiaan meni todella hyvin ja hän osasi ulkoa pari kappaletta.
-Olet kyllä tosi hyvä huilun kanssa, kehuin kaoa pirteästi.
-Kiitos, Vinny oli hirveän innoissaan.
-Haluaisitko näyttää minulle Tuikun paikkoja?
Vinny innostui heti ja lähdimme hetken kotiutumisen jälkeen pihalle. Iltaaurinko paistoi pihaan kivasti.
Olimme melkoisen väsyneitä, joten emme kauppoja lähteneet katsomaan, eihän meillä rahaakaan ollut mukana. Vinny johdatteli minut hoitolan ovista takapihalle, jossa muutamia kaoja leikkivät hiekkalaatikoilla. Istuimme keinumaan ja Vinny selitti kaupungissa sijaitsevista kaupoista.
-Sitten ihan sen tien päässä on tavaratalo, josta voi ostaa melkein mitävain… Vinnyllä riitti juttua.
-Mitä jos menisimme sisälle haukaamaan iltapalaa? Kysyin, kun aurinko oli jo melkein laskenut ja muutkin kaot vetäytyivät sisään.
-Mennään vain! Vinny sanoi pirteänä, mutta haukotteli sitten syvästi.
Ruokalan ruoka maistui herkulliselta ja söimme oman pöytämme ääressä, jutellen kylläkin myös muiden syöjien kanssa. Tutustuin hiukan hoitolan toiseen hoijaan, Helmiin. Kun olimme vieneet astiat tiskiin, menimme rakennuksen yläkertaan ja huoneeseemme. Avasimme pienen telkkarin ja katsoimme sitä hetken aikaa. Kun kuitenkin molemmat väsyivät, kävimme suihkussa ja hankimme nukkumaan.
-Hyvää yötä Vinny! Sanoin haukotellen.
-Öitä nata!
|
Vastaus:
Upea tarina Nata! Sinulla on hyvä sujuva kirjoitustyyli, eikä virheitäkään pahemmin näkynyt, hyvää työtä!
Teidän ensimmäinen päivä taisikin mennä ihan mukavissa tunnelmissa, kiva, että löysit kaoistamme mieleisesi! Kuten varmaan huomasitkin, Vinny on hyvin puhelias ja pirteä, joten sen kanssa teillä tuskin tulee tylsää :D Huiluakin kao osaa toki soittaa, mutta usko pois, kun Vinny opettelee uusia kappaleita suosittelen ostamaan korvatulpat kaiken varalta! :')
Ihanasta ensimmäisestä tarinasta saat 15tk :)
- Naomi |
|
| Nimi: Helmi |
09.06.2013 13:18 |
Minttu oli tekemässä hiekkalinnaa pihalla kun tulin.
-Moi! se sanoi iloisesti. Morjenstin sitä takaisin ja menin katsomaan millaisen hiekkalinnan se oli saanut aikaiseksi.
-Ompa hieno, sanoin ja taputin hiekkalinnan toistasivua vähän tukevammaksi.
-Se on Kaohoitola Tuikku, Minttu sanoi. Nyökkäsin ymmärtäväisesti, sillä en kehdannut sanoa, ettei hiekkalinna juuri Tuikkua muistuttanut. Minttu oli piirtänyt hiekkalinnan ympärille kukkia ja kirjoittanut "Kaohoitola Tuikku".
-Hyi, sun kädet on ihan likaiset! Minttu katsahti käsiään. Normaalisti ne olivat valkosiset, mutta nyt ne olivat ihan hiekkaiset ja ruskeat.
Menimme sisälle pesemään Mintun kädet. Hieroin saippuaa Mintun käsiin. Vaahdosta tuli aivan ruskeaa.
-Yöök! Minttu irvisteli.
-Mieti jos olisit mennyt syömään noilla, virnistin.
-Hyi, älä edes puhu! Minttu tuhahti kuivaten tassujaan.
Menimme kuitenkin vielä ulos, mutta Minttu alkoi kammoksua ällöttävää tahraavaa hiekkaa. Istahdimme suuren vaahteran alle. Minttu alkoi vääntämään kukkaseppelettä. Hän laittoi siihen voikukkia, päivänkakkaroita ja apiloita.
-Nam, mun tekisi mieli syödä tää, Minttu nuoleskeli huuliaan, mutta asetteli seppeleen minun päähäni.
-Nyt sä olet prinsessa, Minttu hymyili. Vilkaisin naurahtaen päähäni, vaikka en minä seppelettä nähnyt. Otin pari voikukkaa ja pyöräytin nopeasti minipienen kukkaseppeleen, ja asetin sen Mintun päähän.
-Kukkaistytöt! joku ohikulkeva kao nauroi. Hymyilimme leveästi takaisin.
Äkkiä Minttu kiljaisi ja pyrähti juoksuun, niin, että kukkaseppele putosi sen päästä.
-Ampiainen! se huusi. Huomasin ampiaisen pörräävän pääni ympärille. Se laskeutui yhteen kukkaseppeleen kukkaan ja alkoi imeä siitä mettä. Vaikka Minttu katsoi minua paniikissa ja kuiski "juokse, juokse", minä vain nauroin. En onneksi pelännyt ampiaisia. Minua oli pistänyt viime kesänä ampiainen, eikä se edes sattunut kovin paljon. Eikä ampiainen nyt mitään tekisi kun se sai aterioida kukkaseppeleeni kukissa.
Laskin kukkaseppeleeni puun alle ja annoin ampiaisen jatkaa mesi-operaatiotaan. Lähdin Mintun kanssa kiertämään pitkin Tuikun pihaa. Kaot leikkivät ja temmelsivät pihalla. Koska emme keksineet mitään tekemistä, menimme Mintun kanssa sisälle.
-Mitä tehdään? kysyin Mintulta. Minttu kohotti harteitaan.
-Piirretäänkö? se ehdotti.
-Vaikka, sanoin. Minttu kiirehti hakemaan paperia ja punaisen korin, joka oli täynnä kyniä. Asetuimme vastatusten leikkihuoneen keskelle. Piirsin pari viivaa, ja hahmottelin pyöreän muotoisen kuvan paperiin. Toinen puoli oli kuitenkin paljon suorempi kuin toinen, joten kumitin ympyrän pois. Minttu oli kuitenkin jo luonnostellut hienon ihmisen paperille.
-Mä piirrän sut, Minttu ilmoitti. Punastuin. Oli ihanaa kun Minttu välitti minusta niin paljon, että halusi piirtää minut. Tosin minäkin olin aikeissa piirtää Mintun.
-Mitä sä piirrät? Minttu uteli.
-Sut, sanoin hymyillen ja näytin palloa paperilla, johon olin piirtänyt jo toisen korvan. Minttu hymyili.
-Jee, tykkäätsä musta? se kysyi.
-Tietysti! Sähän olet mun hoitokao! huudahdin. Tottakai minä tykkäsin Mintusta! Mikä kysymys!
Olimme molemmat piirtäneet toistemme kuvat. Mintun kuva minusta oli paljon taiteellisempi, kuin minun kuvani Mintusta. Olin piirtänyt vain yksinkertaisen kanin pään, jolla oli nappisilmät ja raksinenä. Mintun kuvassa oli puolestaan varjostukset ja kaikki.
-Vähänkö toi on hieno! Susta tulee taiteilija! sanoin ihastellen Mintun piirrosta.
-Toi sun kuva on söpö, tommonen yksinkertanen ja selkeä, Minttu kommentoi. Oli kiva kun hän löysi piirroksestani hyvät puolet, eikä kiinnittänyt huomiota epämuodostuneen näköiseen korvaan, joka riippui tyhmästi, tai siihen, että toinen silmä oli eri muotoinen kuin toinen.
Kiinnitin piirrustuksemme maalarinteipillä Mintun huoneen seinälle. Ne piristivät huonetta kivasti.
-Nyt kaikki huomaa miten ihana hoitaja mulla on! Minttu sanoi ja halasi minua.
-Kaikki on jo huomannut miten ihana kao mulla on! sanoin, nostin Mintun syliini ja halasin sitä pitkään.
Loppu |
Vastaus:
Ihanaa työtä sinulta taas Helmi! Kirjoitat ihanan yksinkertaisesti ja keksit jokaiseen tarinaan jotain erilaista.
Hyi, ampiaiset ovat kyllä kesäisin ikäviä kavereita, mutta voi sinua onnekasta, kun et pelkää niitä! Itse tuppaan juoksemaan kiperissä tilanteissa karkuun Mintun tapaan :D Te taiteilijat! Siivoojamme sanoikin kuinka ihania piirroksia hän oli Mintun huoneen seinältä bongannut :)
Aktiivinen ei tosiaan enää riitä kuvaamaan loputonta innostustasi! Hienoa, että meillä on sinut, olet totisesti oikea Helmi! ;) Saat tarinasta 15tk, hienoa!
- Naomi |
|
| Nimi: Helmi |
08.06.2013 17:07 |
Minusta tuntui jo paljon tutummalta astua Kaohoitola Tuikkuun. Minttu odotti minua huoneessaan. Se istui kirjoituspöydällä piirtämässä ja vilkaisi minuun kun tulin.
-Moi, se sanoi.
-Mitä sä teet? kysyin ja menin Mintun luo. Hän ei sittenkään ollut piirtämässä.
-Mä kirjoitan kirjettä mun kaverille. Se asuu Tampereella, Minttu kertoi. Hän oli kirjoittanut paperille tikkukirjaimilla yhtä sun toista.
-Tossa lukee uskou, osoitin kirjeen kuudetta riviä.
-Oho, Minttu sanoi ja korjasi o-kirjaimen perään n:n.
-Lähdetäänkö ulos, kysyin kun Minttu nuolaisi kirjekuoren kiinni.
-Voitaisiin samalla viedä toi, vetosin.
-Joo, Minttu sanoi, mutta kysyi voitaisiinko käydä jäätelöllä. Kaivoin taskujani.
-No okei, jos ostetaan jotkut halvat jäätelöt, sanoin. Olin löytänyt taskuni pohjalta vain pari vaivaista lanttia.
Sää oli melko tuulinen ja viileä, mutta aurinko pilkisti silloin tällöin pilven takaa. Minttu hyppelehti vierelläni.
-Minkä jäätelön sä aiot ottaa? se kysyi.
-En tiedä, ehkä lakritsin.
-Voinko mä ottaa päärynän?
-Joo, mut viedään ensin toi, sanoin vilkaisten Mintun kädessä heiluvaa kirjekuorta. Minttu nyökkäsi.
Minttu sujautti kirjeensä oranssiin postilaatikkoon tavaratalon kulmalla. Sitten se pinkaisi jäätelöpalloin koristeltua kioskia kohti.
-Jee! Jätskiä jätskiä jätskiä! se hihkui. Juoksin Mintun vierelle ja kysyin mitä se haluaisi. Minttu osoitti sen kummemmin miettimättä päärynäjäätelöä. Tilasin hänelle sellaisen ja itselleni vanhan ajan salmiakin.
Istuimme suihkulähteen ympärillä nuoleskelemassa jäätelöitämme.
-Varo, ettei sun jäätelö tipu, Minttu varoitti. Seuraavalla nuolaisullani jäätelöpallo vierähtikin vohvelin toiselta puolelta maahan.
-Voi ei! huokaisin. Minulla ei ollut enää varaa toiseen jäätelöön, joten jouduin surkutellen nakertamaan vohvelini kuivana. Loppujen lopuksi se maistui kuitenkin pahalta, joten jouduin heittämään sen roskiin. Minttu vain vilkuili minua päätään pudistellen.
Kun Minttu oli syönyt jäätelönsä, lähdimme kävelemään kohti Tuikkua. Taivas alkoi tummua ja pian kirkas salama valaisi taivaan.
-Huih! Minttu kiljaisi ja hyppäsi jalkaani.
-Älä pelkää, se on vain ukkonen, sanoin. Sade pääsi yllättämään meidät ja kasteli läpimäräksi. Kun viimein saavuimme takaisin Tuikkuun, valuimme molemmat vettä.
-Voi ei! Tehän olette aivan märkiä! Naomi kauhistui.
-Olisiko lainapyyhettä? kysyin, sillä voisin haluta kuivatella, ennenkuin lähtisin kotiin.
-Toki, voit hakea ylhäältä vessasta, Naomi sanoi. Liila kao nyki hänen lahjettaan ja veti tämän mukaansa.
Olin riisunut hupparini ja kuivattelin itseäni sinisen pyyhkeen sisällä. Myöskin Minttu oli napannut pyyhkeen mukaansa.
-Hyii täällä on kylmä! Minttu hytisi.
-Voi ei, sanoin ja otin Mintun syliini.
-Ethän sä lähe vielä? Se kysyi.
-En, kyllä mä aion odottaa että tää sade lakkaa, hymyilin. |
Vastaus:
Kiva tarina, käytät repliikkejäkin hienosti mukana. Minttu on onnekas kun sai sinunlaisesi hoitajan! :)
Mintusta oli varmasti mukavaa päästä kaupunkiin jäätelölle, meidän porukka kun ei vielä riitä valitettavasti viihdyttämään hoitolan jokaista kaoa. Mutta mitä huonoa tuuria! Toivottavasti rahasi ei mennyt aivan hukkaan, ja sait nauttia jäätelöstäsi edes parin nuolaisun verran! Nyt täytyy toki myöskin toivoa, ettette kumpikaan tule kipeäksi, vaikka pääsittekin luontoäidin ilmaiseen kylmään kylpyyn!
Ihanaa, että olet näin aktiivinen! Tarinasta saat 10tk, hyvä, hyvä!
- Naomi |
|
| Nimi: Helmi |
07.06.2013 23:36 |
Pyöräilin innoissani kohti Kaohoitola Tuikkua. Olin saanut uudesta kaohoitolasta hoitsun. Se oli valkoinen kiltti pupukao, muuta en juuri tiennyt, mutta olin ihastunut siihen hoitolan nettisivuilla heti.
Heitin pyöräni metalliseen pyörätelineeseen, otin kypärän pois päästä ja ripustin pyörän tankoon.
Tuikun pääovi oli puunruskea, muuten seinät oli maalattu haaleaksi keltaiseksi, niin, että ne näyttivät melkein beigeiltä. Katto vaihtoi rakennuksen puolessa välissä hauskasti väriä, minkä panin merkille. Jännitin jo kovasti ensimmäistä päivääni Mintun kanssa!
Astuin sisään kaohoitolaan ja jätin lenkkarini kenkätelineeseen. Valkoiselle seinälle oli ripustettu taulu, jossa ystävällisesti pyydettiin riisumaan kengät pois jalasta. Hipsuttelin lyhyen käytävän päähän ja kurkistin ujosti matalasta ovesta. Useat pienet silmät kääntyivät katomaan suoraan minuun. Tunsin pienen nolostuksen punan nousevan poskilleni.
-Öh moi.. Mun pitäis alkaa hoitamaan yhtä Minttua.. sopersin. Kaot kääntyivät katsomaan vuorostaan sohvalle, jossa pitkäkorvainen ihana kao luki sinikantista kirjaa. Kao näytti hieman kummastuneelta, mutta minä vilkuilin sitä suorastaan lumoutuneena. Voi hitsit, että se oli söpö!
Kao tallusti reippaasti luokseni ja suoristi keltaista voikukkaa korvansa takana.
-Hei, se sanoi iloisesti.
-Moi, mä eksyin Tuikkuun ja ihastuin suhun heti. Sä taidat olla hoitolan "se onnekas", joka sai ekana hoitajan.
Minttu katsoi minua suu suorana viivana, mutta sitten hänen ilmeensä kirkastui. Minttu alkoi pomppimaan ja hihkumaan hurjasti.
-Rauhoitu, yritin sanoa naurahtaen, mutta pakko myöntää, että koska tiedän tutustumisen olevan aina vaativinta, olin helpottunut kun tunsin sen vaiheen olevan jo ohi.
Minttu veti minua innostuneena perässään. Se esitteli minulle koko hoitolan. Minttu tuntui tuntevan paikan kuin omat taskunsa. Kävimme keittiössä, jossa kokkihattuinen nainen hyöri ruokien ääressä, jonka jälkeen menimme yläkertaan. Minttu vei minut omaan huoneeseensa. Siellä oli suuri valkoinen parisänky, kirjoituspöytä, jossa oli piirrustustarpeet levällään. Hivuttauduin vaivihkaa kirjoituspöydän ääreen ihailemaan Mintun taideteosta. Se esitti ilmeisesti hoitolan etupihaa. Kumpa minäkin osaisin piirtää noin hienosti...
Istuimme sängyssä napostellen tuomaani remix-karkkipussia. Minttu piti hedelmäkarkeista, mikä oli sinänsä hyvä, itse söin miellumin mustia.
-Miten sä oikein tänne löysit? Minttu halusi tietää.
-No mä huomasin mainoksen lehdessä ja soitin Naomille oitis ja sitten..
-Esittelikö se mut? Minttu keskeytti.
-Ei, ennenkun kysyin voisinko saada hoitsun, sanoin. Minttu karisti karkkipussin sokerit suuhunsa ja pyyhkäisi huuliaan.
-Okei, se hymyili pirteästi.
-Miks sä ihastuit juuri muhun?
-No en tiedä, sä olit vaan niin söpö ja Naomikin sanoi sua niin mallikelpoiseksi ja kivaksi kaoksi. Minttu punastui.
-Aijaa.. Tuutsä taas aina sitten joka päivä? se vaihtoi puheenaihetta.
-No aina kun pääsen, kohautin harteitani.
-Voitko sä ilmoittaa aina jos et pääse? Minttu kysyi osoittaen sinistä puhelinta kirjoituspöydällä.
-Joo, naurahdin.
-Tuuthan sä huomenna?
-Joo, voin mä tulla, sanoin hymyillen.
-Lupaatko? Minttu varmisti.
-Mä lupaan!
Loppu
Tossa olis eka tarina, toivottavasti kelpaa:) |
Vastaus:
Sinähän aloitit pian! Kiva juttu, että Minttu innostaa. Kirjoitat sujuvasti ja yksinkertaisesti, mutta et jätä olennaisia asioita pois. Hienoa työtä!
Extrapointsit kypärän käytöstä pyöräillessä, eihän koskaan voi tietää mitä tapahtuu. Ensimmäinen päivä Mintun kanssa taisi sujua oikein hyvin, vaikka tutustuminen tuntuikin aluksi haastavalta, mutta luulen, että teillä alkaa synkkaamaan oikein hyvin, kunnes opitte tuntemaan toisenne kunnolla.
Hienosti kirjoitettu ensimmäinen tarina, saat 12tk :)
- Naomi |
|
|
|
